Kolumni: Anna meille meidän jokapäiväinen saunamme

Tamperetta ympäröivät kauniit vesistöt, jotka punaisin tiilin reunustettu koski yhdistää toisiinsa. Tampere ei turhaan ole maailman saunapääkaupunki, sillä seudulla on kymmeniä julkisia saunoja. Saunaseikkailija voi matkustaa pitkin Pirkanmaata savusaunan, mutakylvyn tai vaikka turvesaunan perässä. Kehittyvällä kaupunkialueella paras tapa nauttia luonnosta onkin saunominen.

Ja kun sanon sauna, tarkoitan koko pakettia. Ihmisiä, saunajuomaa, huopahattua ja laudepaikkaa. Sauna on paljon muutakin kuin löylyhuone. Se on yhteisö, johon kuka tahansa on tervetullut ja paikka, jossa me aidosti olemme yhdenvertaisia. Saunassa alastomuus ei tunnu turvattomalta, kun tittelit on riisuttu jo pukuhuoneessa. Saunassa jokainen on ihan tavallinen.

Konkarit tietävät, että ensimmäinen kerta on pahin. Keho huutaa jokaisella solullaan, että hullu! Älä mene siihen mustaan aukkoon! Askel ensimmäiselle rappuselle on vaikein, mutta sen jälkeen iho ei enää tajua pelätä. Pään painuessa pinnan alle koko kehon valtaa rauha.

Säärien paleleminen on merkki siitä, että nyt on noustava. Jääkylmä tihkusade tuntuu siltä, kuin tuhannet pienet neulat kutittaisivat paljasta ihoa. Iho muuttuu laikukkaaksi ja oman kehon ääriviivat todellisemmiksi. Vastaantulijoiden höyryävän vartalon kaaret erottuvat valoa vasten.

Saunassa lämpö leviää ensin niskaan. Sieltä se hiipii kohti sormenpäitä, välillä polttava kuumuus piiskaa olkapäitä ja hartioita. Toisinaan on pakko painaa pää jalkoihin ja väistää lämpöä, joskus taas kaipaan löylyjen tuomaa kipua. Kun pitää päänsä pystyssä, ei voi keskittyä murehtimaan.

Silti sitä löytää itsensä kalliolta. Siltä samalta kalliolta, jolla sadat ja tuhannet ihmiset, sukupolvet ja tarinat ovat seisseet ennen minua ja tulevat seisomaan minun jälkeeni. Siinä hetkessä on jotain taianomaista. Silloin sydämen lyönnit tuntuvat ympäri kehoa, järveltä hiipivä harmaus kaappaa tiukkaan syleilyyn ja korvissa kuuluu pelkkä veren kohina.

Emmi Nuorgam on tamperelainen yrittäjä ja Tampereen ruokalähettiläs, joka rakastaa kauniita vintagemekkoja ja pitkiä illallisia.