Kolumni: Uusavuttomuuteni hävettäisi isomummua

“Olisiko aika päivittää lapsesi vaatevarasto?” näin otsikoi erään lastenvaatemerkin sähköposti. Postiin oli listattu viime syksynä ostamamme ulkovaatteet sekä ehdotukset näiden uusimiseksi. Närkästyin. Tarvitsemmeko todella joka kausi uudet vaatteet?

Olen viime aikoina ajatellut edesmennyttä isomummuani. Erityisen ikävä tuli, kun ryhdyin parsimaan lapseni puhkikuluneita sukkahousuja. Avasin YouTuben, aloitin työn ja lopulta luovutin. Hävetti. Olisinpa ollut lapsena kiinnostuneempi parsinneuloista.

Olen kadottanut vaatteiden huoltamisen taidon. Olen hyväksynyt puhki kuluvat sukat ja reikäiset paidat. Olen uskonut vaatteiden olevan kertakäyttötavaraa ja tottunut pikamuotijättien nurkassa olevaan pahvilaatikkoon, johon pari kertaa käytetyt vaatteet hylätään.

Maailmani mullistui, kun törmäsin Instagramissa tamperelaiseen suutariin. Hän oli ladannut kuvapalveluun kuvia värjätyistä nahkakengistä, vaihdetuista pohjista ja ommelluista saumoista. Katseeni osui vaatehuoneen nurkkaan unohtuneisiin kulahtaneisiin nahkakenkiin. Voisivatko nämäkin saada uuden elämän?

Kiikutin kengät suutariin ja pyysin niihin uuden värin. Ne eivät saaneet pelkästään uutta elämää, vaan puhkesivat kukkaan. Sittemmin suutari on vaihtanut pohjat puolisoni maihareihin ja uusinut kirppikseltä löytyneisiin lasten goretex-kenkiin tarrat.

Suutarin lisäksi olen löytänyt luotto-ompelijan, joka osaa korjata takin sauman ja kiinnittää napit tukevasti. Kaulahuivit vien naapurin pesulaan ja tahrojen kimppuun käyn sappisaippualla.

On pakko myöntää, että vaatteiden huoltaminen on osoittautunut odotuksiani helpommaksi. Korjaamalla olen myös säästänyt tänä syksynä jo satoja euroja rahaa. Ympäristön lisäksi kukkarokin kiittää.

Villahousut parsin edelleen itse. Nyt jälki näyttää jo ihan siedettävältä. Epäilen isomummun hiukan auttaneen.

Emmi Nuorgam on tamperelainen yrittäjä ja Tampereen ruokalähettiläs, joka rakastaa kauniita vintagemekkoja ja pitkiä illallisia.