Teksti: Tiina Laaninen / Kuva: Laura Vesa
”Pispalanharjun järvimaisemiin ei kyllästy koskaan”
Käsikirjoittaja ja ohjaaja Sirkku Peltola kulkee neljä kertaa päivässä kotinsa ja työpaikkansa, Tampereen Työväen Teatterin, välin. Pispalanharjulta avautuva järvimaisema on joka kerta erilainen – ja aina yhtä rauhoittava.
Sirkku Peltola rakastui miehensä Heikki Salon kanssa keväällä 2007 Tampereen Pispalassa sijaitsevaan Lauri Viidan syntymäkotiin. Se oli huonokuntoinen, mutta taitelijapariskunnan omistuksessa rakennus sai uuden elämän.
– Melkein kaikki muu paitsi runko, perustukset ja uunit tehtiin käsityönä uusiksi.
Peltolalla on kodistaan noin 2,5 kilometrin matka pääasialliselle työpaikalleen Tampereen Työväen Teatteriin. Koska käsikirjoittaja-ohjaajan työpäivä on kaksiosainen, Peltola kulkee matkan päivän aikana tavallisesti neljästi.
– Pyöräilen, kävelen tai juoksen matkan sään, kiireen ja mukana olevan tavaran määrän mukaan.
Työmatka omaa aikaa
Peltola kertoo hakeutuneensa asumaan aina kävelymatkan päähän itselleen tärkeimmistä kohteista, kuten työpaikasta.
Kun perheen lapset olivat pieniä, työmatka tarjosi omaa aikaa, jolloin ajatukset sai siirrettyä kodista työhön ja toisinpäin.
Työmatkan maisemat rauhoittavat, antavat perspektiivin asioille ja suhteuttavat oman olemisen johonkin ikiaikaiseen ja suureen.
– Työmatka on minulle edelleen oma, yksinäinen ajatushetkeni. Sen maisemat rauhoittavat, antavat perspektiivin asioille ja suhteuttavat oman olemisen johonkin ikiaikaiseen ja suureen.
Erityisen tärkeitä Peltolalle ovat Pispalanharjulta avautuvat näkymät Näsi- ja Pyhäjärville.
– Näsijärvi on kiehtovimmillaan illalla, kun aurinko laskee. Pyhäjärvi hurmaa erityisesti aamuisin ja lokakuussa, jolloin taivaanranta on täynnä hienostuneita värisävyjä.
Lastenlapset sydämessä
Reittiä kulkiessaan Peltola ohittaa monen työtoverinsa ja ystävänsä kodin. Hän saattaa katsoa tutun talon ikkunaan ja miettiä, onko asukas kotona ja mitä tälle kuuluu.
Nyt keinu on tyhjä, mutta katseeni tavoittaa sen yhä usein.
– Eräs naapureistani istui vuosikaudet pihakeinussa ja kommentoi tai kysyi minulta aina jotakin, kun kuljin ohi. Nyt keinu on tyhjä, mutta katseeni tavoittaa sen yhä usein.
Peltola suree sitä, että pikkulinnut ovat vähentyneet työmatkan varrelta, kuten Pirkanmaalta yleisemminkin.
Tällä hetkellä työmatkalla korvaan pistää myös Pispalan remontissa olevan koulun hiljaisuus.
– Kun lapseni olivat pieniä, pysähdyin aina Wivi Lönnin koulun kohdalla tutkailemaan, ovatko he välitunnilla. Sittemmin vilkuilin Tykin ikkunoihin.
Nykyään Peltolan vanhin lapsenlapsi on samassa alakoulussa kuin äitinsä aikanaan, ja tutkailu on taas osa työmatkaa.
Vaikka olisin kuinka kiireinen, ajatukseni ovat aina myös lastenlapsissani.
– Vilkuilen myös Koulukadun päiväkodin suuntaan, näkyisikö pienempää lapsosista siellä. Vaikka olisin kuinka kiireinen, ajatukseni ovat aina myös lastenlapsissani.
Kolme asiaa, joista luovun:
- Lyhytjänteisestä ja hetkellisestä ostamisen ilosta.
- Tehotuotetusta ruoasta, kuten monista eläinkunnan tuotteista.
- Päätin kolme vuotta sitten, etten lennä kuin välttämättömät työmatkat, joita on toistaiseksi ollut vain yksi. Arjessa liikun kävellen, sähköpyörällä tai hybridiautolla.
Sirkku Peltola
- Ammatti: käsikirjoittaja ja ohjaaja
- Perhe: puoliso Heikki Salo, kaksi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta
- Asuu omakotitalossa Pispalassa
- Ajankohtaista: Koiran morsiamista tehty kuunnelma on ladattavissa TTT:n verkkosivuilta. Näytelmänä sen ja Peltolan uudelleen kirjoittaman ja ohjaaman Ikiliikkujan esitykset jatkuvat TTT:ssä syksyllä 2021.
- Myös Tampereen Komediateatterin Mummun saappaissa soi fox odottaa koronarajoitusten helpottamista.
Julkaistu 14.4.2021