Teksti ja kuvat: Tiina Makkonen

Tampere tuoksuu kodilta

Sota ajoi reilu vuosi sitten Kristina Lieskakovan tyttärensä kanssa Ukrainan pääkaupungista Tampereen seudulle. Uudesta kotikaupungista hänellä on pelkkää hyvää sanottavaa.

Kaksi naista katsoo ikkunasta kohti kameraa.
Kristina Lieskakovaa ja Marina Govorukhaa yhdistää aktiivinen toiminta Tampereen Ukraina-talossa.

Kun lähdimme sotaa pakoon viime vuoden keväällä, oli itsestään selvää, että tulemme Suomeen. Äitini on asunut Tampereella suomalaisen miehensä kanssa jo 15 vuotta. Olin käynyt äidin luona monta kertaa, ja Tampereen seutu oli minulle tuttu.

Tampere ja Kiova ovat hyvin erilaisia kaupunkeja. Kiova on suurkaupunki. Siellä on asukkaita yli puolet koko Suomen väkiluvusta. Ennen sotaa tekniset perusrakenteet toimivat ihan hyvin. Mieheni on kertonut, että nyt sotatalvena on jouduttu muun muassa laskemaan asuntojen peruslämpöä muutaman asteen verran. Mieheni on asunut koko sota-ajan Kiovan kodissamme ja käynyt töissä normaalisti. Kotitalomme on onneksi säästynyt pommituksilta.

Minä ja tyttäreni jaamme äidin ja isäpuoleni kanssa heidän kerrostalokaksionsa Tampereen ja Kangasalan rajalla. Tilaa on vähän, mutta ehkä myöhemmin saamme oman kodin, jossa tyttärellä on oma huone. Hän kertoo kaipaavansa leikkitilaa mutta myös kissaa ja isäänsä, jota hän ei ole nähnyt yli vuoteen. Olemme joutuneet sopeutumaan jatkuvaan ikävään. Vaikka rauha tulisi pian, menee aikaa, ennen kuin kaikki toimii taas Ukrainassa normaalisti.

Tampereella kaikki toimii tosi hyvin. Olen iloinen, että meillä on nyt koti täällä

 

Työtä tarpeeseen

Rakkain paikkani Tampereella on tällä hetkellä Ukraina-talo, joka sijaitsee lähellä Tampereen rautatieasemaa. Tunnen että siellä on minun tämänhetkinen perheeni. Siellä minua tarvitaan, ja voin auttaa monella tavalla. Päivät talolla ovat kiireisiä. Opetan lapsille englantia ja aikuisille suomea mutta teen paljon kaikenlaista muutakin.

Ukrainalaisilla lapsilla elämä Tampereen seudulla on hyvää ja turvallista. On hienoa, että he oppivat täällä myös ekologista kulttuuria. Pieni tyttärenikin osaa jo lajitella jätteet. Kiovassa jätteiden lajittelun eteen pitää nähdä paljon vaivaa. Jos haluaa esimerkiksi eritellä muovijätteet, ne pitää viedä yhteisiin keräyspisteisiin pitkien matkojen päähän. Taloilla ei ole omia keräysastioita.

Täällä Tampereella liikenteessä käyttäydytään kauniisti ja nätisti. Tykkään parkkihalleista. Jos Kiovassa menen keskustaan ostoksille, on iso ongelma löytää autolle parkkipaikkaa. Täällä niitä riittää kaikille.

Minun näkökulmastani Tampereella kaikki toimii tosi hyvin. En ole huomannut minkäänlaisia ongelmia. Olen iloinen, että meillä on nyt koti täällä.

Kolme asiaa, joita arvostan:

  1. Bussit. Kun tulin Tampereelle ensimmäisen kerran, muistan vieläkin, että kuljimme bussilla numero 16. Bussiyhteydet toimivat hyvin ja kuskit ovat ystävällisiä. Liikun yhä mieluiten bussilla.
  2. Juomavesi. Ukrainassa emme juo kraanavettä. Täällä se on puhdasta ja hyvänmakuista. Arki on helpompaa näin.
  3. Tampereen tuoksu. Kun menen pakkasella ulos kodistani, haistan raikkaan ilman ja tuoreen leivän, joka tulee läheisestä Linkosuon leipomosta. Se on minun Tampereeni tuoksu.

Kristina Lieskakova

  • Ammatti: englannin ja ukrainan kielten opettaja
  • Asuu: Kangasalan ja Tampereen rajalla tyttärensä, äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Mies asuu edelleen perheen kodissa Kiovassa
  • Ajankohtaista: Saapui Ukrainasta Suomeen 12.3.2022. Toimii aktiivisesti vapaaehtoisena Tampereen Ukraina-talossa