Teksti: Lea Penttilä / Kuva: Sami Helenius

Tampereen seudulta, päivää: Nauramiselle on oltava tilaa

Tampereen kaupunkiseudun hyvinvointipäällikkö Merja Nordlingin hyvän olon resepti koostuu lähiluonnosta, yhteisöllisestä työympäristöstä ja liikunnasta. Tampere imaisi hänet Espoosta juurilleen ilmapiirin, kehittyvän kaupunkiseudun ja riäväkyläläisyyden yhdistelmällä.

Millaista sisältöä presidentti Niinistön toive suomalaisten liikkumisen ja vuorovaikutteisuuden lisäämisestä tuo työpäiviisi?

– Töissäni toive näkyy esimerkiksi kaupunkiseudun Seutuliike-ohjelman edistämisenä ja juttutuokioina työkavereiden kanssa. Työpaikan kiva ja avoin ilmapiiri ruokkii hyvinvointia. Tiukan työskentelyn lomassa on aina oltava tilaa yhdessä nauramiselle.

– Omasta liikkumisestani huolehdin työpäivinäni valitsemalla portaat hissin sijaan ja työskentelemällä pääasiassa seisten. Työmatkani kuljen joko kävellen tai julkisilla liikennevälineillä. Etätyöpäiväni aloitan pienellä aamulenkillä ja tauotan päivääni lyhyilläulkoiluhetkillä.

Millaisilla seudullisilla täkyillä liikkumista lisätään?

– Parhaillaan kaupunkiseudulla on starttaamassa yhteistyössä UKK-instituutin kanssa rakennettu tietopohjainen Seutuliike-ohjelma. Sen avulla tähdätään pysyviin muutoksiin eri-ikäisten ihmisten liikkumisessa. Hyvin hoidetut reitit ja liikuntapaikkojen saavutettavuus houkuttelevat liikkumaan. Olemmekin yhtenäistäneet kaupunkiseudun ulkoilureittejä ja pyöräilyverkkoa.

Millä houkuttimilla vähiten liikkuvat toisen asteen opiskelijat saadaan siirtämään tossua toisen eteen?

– Tärkeintä on nuorten näkemysten kuuleminen ja niiden sovittaminen oppilaitosten arkeen. Nuorten mukaan koulun sisäinen kulttuuri ja yhteisöllisyys vaikuttavat merkittävästi heidän liikunta-asenteisiinsa. Liikuntakipinän voi sytyttää koululta saatu kannustus omaehtoiseen liikkumiseen koulupäivän ohessa sekä koulun maksuttomien kunto- ja liikuntasalien käyttömahdollisuus. Innostus voi viritä myös nuorten vertaisohjaamien liikuntaryhmien tai pieniä palkintoja sisältävien liikuntahaasteiden myötä.

Mikä veti sinut 12 Espoon vuoden jälkeen takaisin Tampereelle?

– Koti ja lähipiiri. Tamperelaisuus on tärkeä osa identiteettiäni, paluu juurilleni oli hyvin luontevaa. Pidän Tampereen astetta rennomman ilmapiirin sekä uusiutuvan kaupunkikuvan ja -seudun yhdistelmästä. Siihen sekoittuva ripaus Riäväkylän henkeä tekee Tampereesta omalaatuisen, erottuvan ja vetovoimaisen. Poissaolovuosieni aikana lisääntynyt kaupunkiseudullisuus toimivine joukkoliikenteineen oli minulle iloinen yllätys.

Millaisesta liikkumisesta ammennat oman hyvän olosi?

– Olen sisimmältäni melko lailla metsäläinen. Voin hyvin, kun ympärilläni on raikasta ilmaa, luontoa ja vihreää. Lenkkeilen metsäreiteillä ja käyn ryhmäliikuntatunneilla.

 

Julkaistu 31.10.2023
Lue myös: Hihat käärittyinä seutuyhteistyöhön