2030lehti

Laulaja ja lauluntekijä Aliisa Syrjä tasapainottaa keikkaelämää hitaissa löylyissä ja Tampereen seudun maalaismaisemissa.

– Se tuntuu juuri siltä: aivan mahtavalta, iloitsee unelmien jahtaajaksi itseään kuvaileva Aliisa Syrjä, 24, Höyheniä ja saaria -debyyttialbuminsa julkaisusta. Albumi julkaistiin 20. lokakuuta ja se on pikavauhtia nimeään tunnetuksi raivanneelle Syrjälle unelmien täyttymys.

Juuri ennen haastatteluamme Aliisa on ollut Tampere-talon hänelle tärkeäksi muodostuneessa flyygelihuoneessa laulunteossa. Ympäristö on tuttu kuin hänen reisi-taskufarkkujensa taskut, sillä samassa talossa nuori artisti on esiintynyt niin musikaalissa kuin viettänyt muutenkin paljon aikaa.
– Menen inspiroivasta musasta aivan tiloihin. Tänään kuuntelimme isän kanssa autossa Behmin uutta albumia, ja olin ihan, että ”ai hitto”, musiikki on niin hienoa, intoilee Syrjä, joka oli heti matkalta päästyään rientänyt tuttuun lauluntekopaikkaansa.

Kun inspiraatio iskee, yritän pysäyttää kaiken muun.

Inspiraation syttymiselle ei ole aikaa eikä paikkaa. Syrjän puhelimen muistiinpanot pursuavat ideoita, sanoja ja kappaleiden raakileita.
– Kun inspiraatio iskee, yritän pysäyttää kaiken muun. Menen luovuuden ehdoilla, en toisin päin.

Luovuuteen nuori artisti onkin saanut ehdotonta tukea Ylöjärvellä asuvalta perheeltään, jossa taide on aina ollut arkeen kuuluva asia. Se on tarkoittanut mahdollisuutta toteuttaa itseään, haahuilla ”lompakko hukassa ja takkuja tukassa”, kuten hänen Instagram-tilillään lukee, ja kasvamista monenlaiseen taiteeseen tukevassa ilmapiirissä.
– En ole koskaan joutunut perustelemaan valintojani. Kaikenlainen taide on ollut minulle normaalia elämää. Sain 10-vuotiaana lahjaksi pianon, ja se on paras joululahja, jonka olen koskaan saanut, hän sanoo kiitollisena.

Syrjän ensimmäinen kappale julkaistiin vasta hieman yli vuosi sitten. Sitä ennen Syrjä pyrki näkyväksi taiteellaan vuosia, kunnes lopulta ovet alkoivat avautua. Kunnianhimoinen nainen valitsi Suomen suurimman eli Warnerin. Uuden albumin kappaleet ovat kerääntyneet pitkältä ajalta, aina Tampereen yhteiskoulun lukio Tykin vuosilta saakka. Albumi merkitseekin hänelle kasvutarinaa kipuineen ja oppeineen.
– Kokonaisuus on minulle hyvin henkilökohtainen.

Arkeni ei voisi koskaan olla kovin tavanomaista. Jokainen päiväni on hullunmylly.

Syrjällä on takanaan isojen festareiden keikkakesä. Syksyllä hän esiintyi Tampereen Lost In Music -festareilla.
– 45 minuutin keikka voi olla fyysisesti todella raskas. Yhden setin jälkeen tarvitsen päivän palautumiseen. Sauna–avantoyhdistelmä on sellainen, joka saa aina rauhoittumaan. Aina, kun tulee mahis, uin luonnonvesissä. Kotipihamme järvi on vakiopaikkani, Syrjä paljastaa.

Vaikka musiikkiura rakentuu Helsingistä käsin, Syrjä vierailee usein kotonaan Ylöjärven maalaismaisemissa.
– En kestä Helsinkiä pitkään. Tampereen rautatieasemalta hyppään auton kyytiin ja rauhoitun heti, kun kaupunki vaihtuu peltomaisemaan.

Syrjälle on erityisen tärkeää vaalia herkkyyttä taiteen tekemiseen.
– Toivon, että ura lähtisi kasvuun, mutta samaan aikaan toivon säilyttäväni palon taiteeseen ja musiikkiin. Haluan olla juuri tällainen – tunnollinen ja tarkka työasioissa, mutta maalliset asiat unohtava haaveilija. Tarvitsen paljon aikaa yksin vain ajattelemiseen ja olemiseen. Arkeni ei voisi koskaan olla kovin tavanomaista. Jokainen päiväni on hullunmylly, Syrjä nauraa.
– Herkkyyden lisäksi itselleni tärkeä asia on ristiriitojen esiin tuominen. Usein isoimmat tunteet syntyvät siitä, kun elämässä sattuu samaan aikaan jotain traagista ja jotain kaunista. Tärkeimmissä hetkissä on niitä molempia.