Kolumni: Metropolit, ottakaa oppia Mansesta
Kolumni: Metropolit, ottakaa oppia Mansesta
Perheessämme reissataan työn vuoksi paljon. Mitä enemmän ulkomaankokemuksia kertyy, sitä paremmalta paikalta Tampereen seutu tuntuu.
Sanokaa tätä keski-ikäisyydeksi, mutta olen vuosi vuodelta kiitollisempi Tampereen puhtaudesta. Harva dumppaa roskasäkin moottoritien varteen tai kakattaa taaperonsa yliopiston portaille. (Kyllä, olen todistanut jälkimmäistä Shanghaissa). Jätehuolto pelaa, ja ainakin kahdeksan kymmenestä manselaisesta heittää roskat roskiin.
Vaikka Tampereen keskusta kaipaa lisää viheralueita, elämme luonnon sylissä. Käydessäni Rauhaniemessä mietin usein, että uiskentelenpa tässä samalla avannossa, kun joku luistelee ohi, alle parin kilometrin päässä keskustasta.
Metropoleilla on ympäri vuorokauden auki olevat viinipuotinsa ja terassinsa. Meillä taas on mahdollisuus astua ulos kodeistamme joka päivä, mihin vuorokaudenaikaan tahansa.
Joukkoliikenteessämme on vielä kehitettävää, mutta Tampere ympäryskuntineen on jo nyt varsin saavutettava. Sen muistaa, kun ramppaa Euroopan metroissa – tai yrittää päästä ihan vain junalla Turkuun.
Kolmas arvokas asia, jolle sokeudumme, on turvallisuus. Meille on itsestään selvää, että lapset kulkevat koulumatkat itse ja voivat harjoitella keskustassa asioimista alakouluiässä. Tampereella ja sen ympäristössä saa kasvaa omatoimiseksi, maailmaan luottavaisesti suhtautuvaksi ihmiseksi.
Kun lueskelen Facebook-ryhmien valituksia, joissa Tampereella haikaillaan Viistokadun perään, minun tekee mieli kiljua, että ymmärrättekö, miten hienossa kaupungissa elämme. Metropoleilla on ympäri vuorokauden auki olevat viinipuotinsa ja terassinsa. Meillä taas on mahdollisuus astua ulos kodeistamme joka päivä, mihin vuorokaudenaikaan tahansa.
Suurin uhka eivät ole saasteet ja kidnappaukset, vaan se, että naapuri häiriintyy, kun rappukäytävässä kolistellaan.
Janica Brander on tamperelainen toimittaja, kirjailija blogaaja, ruokavaikuttaja ja ihminen.
Lue myös: Vehreä metropolimme – ihmisten ja ilmaston iloksi
Lue myös: Kiertotalouden asialla
Julkaistu 08.04.2024
Kolumni: Ei vastahankaa, vaan myötävoimaa
Kolumni: Ei vastahankaa, vaan myötävoimaa
Asensimme viime kesänä parvekkeellemme aurinkopaneelit. Tuntui helpottavalta tietää, että saisimme pestyä koneellisen pyykkiä, jos edessä olisi energiakriisi sähkökatkoineen. Miniaurinkovoimalan pyörittäminen oli myös mielenkiintoista, sillä sen mittareista pystyy seuraamaan tarkasti voimalan energiamäärää ja kulutusta. Iltapäivälehtikin kiinnostui paneeleistamme ja teki niistä jutun.
Aurinkovoimalamme maksoi saman verran kuin viimeisiään vetelevä bensakäyttöinen auto, jonka polttoaine- ja huoltokuluja en uskalla laskea.
Samoja summia käytetään surutta myös matkusteluun ja uusiutumatonta energiaa kuluttaviin, päästöjä tuottaviin vempeleisiin. Tästä huolimatta saimme tsemppiviestien lisäksi ilkkumista.
Panitte kolme tonnia noihin vehkeisiin, idiootit!
Panitte kolme tonnia noihin vehkeisiin, idiootit! Mietin, että tältä varmaan tuntui 1970-luvun alussa niistä, jotka käyttivät turvavöitä, vaikka se ei ollut pakollista.
Yle Areenasta löytyy arkistovideo, jossa autoilija tyrmää turvavyöt ”humpuukina”. Uusiutuvaan energiaan satsaamiselle naureskelu tuntuu varmasti yhtä hullulta tulevaisuudessa.
Pienen aurinkovoimalamme lisäksi iloitsen siitä, että kotikaupungissani ollaan energia-asioissa etukenossa. Tampereen Energia satsaa entistä enemmän puhtaaseen energiaan. Yhtiö muun muassa uusii koko sähkömittarikantansa. Pian muissakin kodeissa voidaan seurata sähkönkulutusta tarkasti. Tiedon avulla esimerkiksi pyykkien pesun voi ajoittaa fiksusti.
Kun kyse on ympäristön ja tulevaisuuden kaltaisista asioista, suosittelen suhtautumaan innovaatioihin uteliaasti. Harjoittamaan vastahangan sijaan myötävoimaa, edes joskus.
Totuttuja ajatuksiaan kannattaa kyseenalaistaa. Miksi on naurettavaa sijoittaa kolme tuhatta euroa aurinkopaneeleihin, mutta sama summa autonrämään on järkivalinta?
Vanhan auton turvavyötkin olivat aikoinaan jotain uutta ja epäilyttävää.
Kuinkas sitten kävikään?
Janica Brander on tamperelainen toimittaja, kirjailija blogaaja, ruokavaikuttaja ja ihminen.
Lue myös: Fiksun energian aika
Julkaistu 31.10.2023
Kolumni: Hetken hankaluus ehkäisee suuria katastrofeja
Kolumni: Hetken hankaluus ehkäisee suuria katastrofeja
Käsi ylös, kuka tykkää elää remontin keskellä?
Hiljaista on.
Taloyhtiössämme tehtiin hiljattain mittava lämmitys- ja viilennysjärjestelmän remontti. Kirosin joka kerta, kun porausäänet herättivät päiväunilla olleen vauvan tai minun oli vaikeaa kulkea vaunuilla pihalla olleiden kuorma-autojen välistä.
Kaikista saneerauksista kammoksutuin lienee putkiremontti. Olen itsekin jakanut tarinoita pölystä, melusta ja suihkuttomuudesta kuin sotamuistoja. Poikkeusjärjestelyiden keskellä eläminen päivästä toiseen on tuskallista.
Järjestetäänpä toinen gallup. Käsi ylös, kuka tykkää elää vesivahingon keskellä? Entä kuka pärjää ilman puhdasta vettä tai toimivaa vessaa?
Hiljaista on.
Tampereen kaupunki saneeraa vesi- ja viemäriverkostoaan säännöllisesti, jotta sekä pieniltä vahingoilta että suurilta katastrofeilta vältytään.
Remontteja ei tehdä kiusan vuoksi. Tampereen kaupunki saneeraa vesi- ja viemäriverkostoaan säännöllisesti, jotta sekä pieniltä vahingoilta että suurilta katastrofeilta vältytään. Tampere on tässäkin edelläkävijä, sillä saneeraustarpeemme on huomattavasti vähäisempi kuin muualla Suomessa.Tampere voi olla ylpeä myös siitä, että ympäristö huomioidaan saneeraustöissä.
Nykyihmisen silmin tuntuu järjettömältä, että jätteitä kipattiin vesistöihin rutiininomaisesti vain muutama vuosikymmen sitten. Myös meidän jälkeläisemme tulevat ihmettelemään, eikö luontoa aikoinaan mietitty tuossa ja tuossa asiassa.
Se, että vesi- ja viemäriverkostosta ja ympäristöstä pidetään huolta, on meille siis ylpeydenaihe. Vallitsevassa maailmantilanteessa on myös äärettömän tärkeää, että vesi- ja viemäriverkoston kaltainen infrastruktuuri toimii.
Tämän ajatteleminen ei vähennä saneerausten aiheuttamaa melua ja pölyä, mutta harmitus asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Meidänkin remonttimme loppui aikanaan. Kun napsautin viilennyslaitteen päälle hellepäivänä, ärtymykseni haihtui.
Kyllä kannatti.
Janica Brander on tamperelainen toimittaja, kirjailija blogaaja, ruokavaikuttaja ja ihminen.
Lue myös: ”Nopeasta avunannosta jää hyvä fiilis”
Julkaistu 28.4.2023
Kolumni: Pahimmalta haisee piittaamattomuus
Kolumni: Pahimmalta haisee piittaamattomuus
Mikäs sinne sujahti? Ei kai olisi mennyt banaaninkuori sekajätteeseen?
Mutta sehän on vain yksi banaaninkuori.
Näin tuntuu ajattelevan turhan moni pirkanmaalainen, sillä 38 prosenttia sekajätepussimme sisällöstä on biojätettä. Vieläkin, vaikka jätteidenlajittelusta on puhuttu pontevasti 90-luvulta lähtien.
Ymmärrän, että minun oli koululaisena vaikea ymmärtää, mihin roskikseen karkkipaperi kuuluu. En kuitenkaan ymmärrä, miten se on vielä 2020-luvulla vaikeaa meille aikuisille.
Kyse on tuskin siitä, että jätteidenlajittelu olisi vaikeaa. Pirkanmaan Jätehuollon nettisivut ovat täynnä tietoa ja apua, sekä yksityishenkilöille että organisaatioille. Omakotiasujat voivat hankkia yhteisen Biokimppa-biojäteastian, ja halvimmillaan sen tyhjennys maksaa vain reilun euron.
Niin ikävältä kuin tämä kuulostaakin: mielestäni kyse on piittaamattomuudesta.
Jos sekajätteessä on kosteaa biojätettä, jätteen hyödyntäminen on vaikeaa.
Banaaninkuoret ja tyhjät samppoopullot heitettiin vanhalla kuntosalillani samaan roskikseen. Kyselin kerran biojäteastian perään, sen sanottiin haisevan. Mutta haiseehan täällä hikikin, mietin. Pari päivää ennen tämän kolumnin kirjoittamista otin talteen patterin, jonka joku oli jättänyt roskiksen päälle odottamaan, että se kuuluisa joku muu hoitaa lajittelun loppuun.
Nämä yksittäiset karkkipaperit ja banaaninkuoret merkitsevät. Sekajätteen avulla Tammervoiman hyötyvoimalassa tuotetaan sähköä ja kaukolämpöä, mutta jos sekajätteessä on kosteaa biojätettä, jätteen hyödyntäminen on vaikeaa. Biojätteestä taas tehdään biopolttoainetta ja lannoitetta biolaitos Biomyllyssä.
Lähellä tuotetun ja ekologisen polttoaineen luulisi kiinnostavan, kun sekä talvi että energiakriisi kolkuttavat ovella. Älä siis odota, että joku muu lajittelee banaaninkuoresi ja toivoo kuntosalillesi biojäteastiaa. Lajittele, toimi, kysy ja vaadi.
Ei biojäte haise pahalta. Pahalta haisee piittaamattomuus.
Janica Brander on tamperelainen toimittaja, kirjailija blogaaja, ruokavaikuttaja ja ihminen.
Lue myös: Vain parin euron ympäristöinvestointi
Julkaistu 1.11.2022